Maan reservikalium ja nurmien kaliumlannoitus

Apilanurmen_niitto1Kalium on tärkeä nurmien sadonmuodostuksen kannalta. Perinteisesti kaliumlannoitus on perustunut viljavuusanalyysin kaliumlukuun (mg K/l maata). Reservikalium selitti kaliumlannoituksella saatua nurmien satovastetta selvästi paremmin kuin viljavuuskalium. Nurmialueella tulisi suosia maan reservi-kaliumanalyysiä etenkin, jos rehun kaliumpitoisuus on korkea.

Sen lisäksi, että kalium on tärkeä nurmien sadonmuodostuksen kannalta, sillä on huomattava vaikutus myös nurmen ravitsemukselliseen arvoon märehtijöiden rehuna. Perinteisesti kaliumlannoitus on perustunut viljavuusanalyysin kaliumlukuun (mg K/l maata; hapan ammoniumasetaattiuutto). Viime vuosina on kertynyt aineistoa, jonka mukaan viljavuuskalium ei näytäkään ennustavan nurmien kaliuminottoa kovin hyvin.

Tutkimuksen suoritus
Tutkittiin meta-analyysin avulla, selittääkö maaperän reservikalium (2 M HCl-uutto) paremmin nurmien kaliuminottoa ja lannoitustarvetta. Aineistoon sisällytettiin yhteensä 17 koesarjaa, jotka oli suoritettu nurmenviljelyalueella ja joista oli saatavilla analyysin kannalta välttämättömät maaperätiedot sekä pintamaasta että jankosta (mm. maalajikoostumus, reservikalium, jankon ominaisuudet). Erisuuruisia lannoitustasoja aineistossa oli yhteensä 36 ja kaliumlannoitus vaihteli välillä 0-320 kg/ha/v.

Tulokset
Reservikalium selitti kaliumlannoituksella saatua nurmien satovastetta selvästi paremmin kuin viljavuuskalium. Jankon reservikalium selitti satovastetta yhtä hyvin kuin pintamaan reservikalium. Reservikaliumpitoisuuden ollessa > 600 mg /l, kaliumlannoituksen vaikutus satoon oli pieni. Kasvianalyysin K:N-suhde on teoriassa tarkempi kasvianalyysi kuin pelkkä kaliumpitoisuus, mutta tässä aineistossa eroa ei havaittu. Kun ruohon kaliumpitoisuus on 17,5 – 20 g kg/ka, saatiin 95 % maksimi-sadosta. Vastaavat raja-arvot K:N –suhteelle olivat 0,85-0,86.

Johtopäätökset

  • Nurmien kaliumlannoitussuosituksia tulisi tarkentaa.
  • Nurmialueella tulisi suosia maan reservi-kaliumin analyysiä etenkin, jos rehun kaliumpitoisuus on korkea, mutta maan viljavuuskalium osoittaa lannoitustarvetta.
  • Alhaisen reservikaliumin mailla (< 500 mg K /l maata) kaliumlannoitussuositukset voivat perustua viljavuuskaliumiin. Eloperäisillä mailla kaliumlannoitus on erityisen tärkeä.
  • Näillä mailla reservikaliumin pitoisuus on merkittävä vain, jos sitä on pohjamaassa paljon ja pohjamaa on juuriston ulottuvissa.
  • Kun reservikaliumin pitoisuus on korkea (> 1000 mg /l), alhainen viljavuuskaliumin pitoisuus ei ole ongelma ja kaliumlannoituksen hyöty näyttää olevan satunnainen.

Lähde
Virkajärvi P, Isolahti I, Hyrkäs M, Sihto U, Räty M ja Kauppila R. 2012. Maan reservikalium ja nurmien kaliumlannoitus. Julkaisussa: Maataloustieteen Päivät 2012 [verkkojulkaisu]. Suomen Maataloustieteellisen Seuran julkaisuja no 28. Toim. Nina Schulman ja Heini Kauppinen.
Julkaistu 15.1.2012. Saatavilla Internetissä: www.smts.fi. ISBN 978-951-9041-56-8.

Tulosta