Palkokasvitutkimusta Suomessa

Palkokasvien tutkimuksista Suomessa alustuksen Tehoa omavarainen valkuaisruokinta-kurssille oli valmistellut erikoistutkija Arja Nykänen MTT:ltä. Eniten on tutkittu puna-apilan viljelyä. Lajikekokeita on jatkuvasti eri koeasemilla. Suositeltavin puna-apilalajike on koetulosten mukaan Betty. Uusia lajikkeita voi piankin tulla viljelyyn – ainakin Etelä-Suomeen.

Täydennyskylvön ajankohdan ja lannan levitys nurmivuosina ovat muita meneillään olevia tutkimuksia.

Viljelyvarminta on viljellä nurmipalkokasveja aina seoksina nurmiheinien kanssa. Sadon määrä on tällöin suurempi ja laatu tasapainoisempi. Sopiva palkokasvien määrä sadossa on 40-50 prosenttia. Tällöin nurmi voi olla typpiomavarainen ja sadon valkuaispitoisuus on ruokintaan sopiva.

Apilapitoisuus voidaan nurmista määrittää silmävaraisesti vertaamalla Artturista löytyviin esimerkkikuviin sekä sadon kalsiumpitoisuuden perusteella.

Satoisimpia nurmipalkokasveja ovat sini- ja nurmimailanen sekä puna-apilat.

Korjuuajankohta nurmipalkokasveilla on vapaammin valittavissa kuin nurmiheinillä. Säilörehun sulavuus heikkenee noin viikkoa hitaammin puna-apilalla heiniin verrattuna. Seoksissa ero on muutamia päiviä.

Vihantarehuherneistä saadaan kevätviljojen kanssa seoksina runsas säilörehusato yhdellä niitolla. Sadon valkuaispitoisuus on noin 15 %. Härkäpavun valkuaispitoisuus on selvästi korkeampia noin 20-25 %. Myös valkolupiinista voi tulevaisuudessa tulla lupaava säilörehukasvi, kunhan sopivat lajikkeet saadaan seulottua esiin.

Meneillään Suomessa on Monipalko, Omavara ja Tilatesti –hankkeet, joissa kehitetään valkuaisomavaraisuutta.
Arja Nykäsen PP- esitys

Teksti: Jukka Rajala

Tulosta