Syysrapsin viljelykierto ja eloperäinen lannoitus – sovellettavaa syysrypsille?

Syysrypsi on Suomessa kasvattanut hiljalleen suosiotaan uusien lajikkeiden ansiosta. Luomuviljelyssä syysrypsillä on monia etuja kevätmuotoisiin rypsiin ja rapsiin verrattuna, kuten taimettuminen ja kukinta aikoina, jolloin tuholaisriskit ovat vähäisempiä. Viljelyn haasteet taas liittyvät mm. talvehtimiseen ja lannoitusstrategioihin. Syysrapsi on vallitseva öljykasvi Keski-Euroopassa ja tutkimustulokset sen viljelykierroista ja lannoitusstrategioista voivat antaa suuntaviivoja myös Suomen olosuhteisiin syysmuotojen viljelyyn.

Lannoituksen vaikutus
1) Sieling ym. (1998) ovat tutkineet lietelannan (sika) lannoitusvaikutusta syysrapsilla, vaikutusta siemensatoon sekä typenkäytön tehokkuuteen. Tutkimus toteutettiin kenttäkokeina Luoteis-Saksassa Kielissä vuosina 1990–1993. Kolmivuotinen viljelykierto oli syysrapsi – syysvehnä – syysohra. Kunakin koevuonna olivat kasvussa kaikki koekasvit eli kolmea eri kohdista lähtenyttä viljelykiertoa ylläpidettiin samanaikaisesti. Koejäsenet on kuvattu taulukossa 1. Lietelantaa levitettiin joko syksyllä kasvustoa perustettaessa, keväällä kasvuston pituuskasvun jo alettua tai sekä syksyllä että keväällä. Myös lannoittamaton koejäsen oli mukana ja lisäksi tutkittiin lietelantalannoituksen täydentämistä keinolannoitteilla.

Luomutuotannon kannalta kenttäkokeen kiinnostavimmat tulokset koskevat pelkkää lietelantalannoitusta ilman keinolannoitetäydennystä. Syysrapsin siemensato vaihteli eri lietelantakäsittelyillä välillä 2,16–2,90 t/ha. Kevätlevitetty lietelanta (100 kg/ha typpeä) nosti syysrapsin siemensatoa 0,7 t/ha lannoittamattomaan kontrolliin verrattuna, mutta syyslevitetyn (100 kg/ha typpeä) vaikutus jäi merkityksettömäksi. Myöskään yhdistetyllä syys- ja kevätlevityksellä (153 kg/ha typpeä) ei päästy pelkkää kevätlevitystä merkittävästi korkeampiin satoihin. Syyslevitetyn lietelannan havaittiin tulevan erittäin heikosti syysrapsin hyödyntämäksi, siemensatoon päätyi vain 6 % lietelannassa annetusta typestä. Keväällä levitetyn lietelannan typestä 31 % tuli hyödynnettyä siemensadossa. Lietelannan levitys syysrapsille sekä kasvustoa perustettaessa syksyllä että keväällä varren pituuskasvuvaiheessa ei parantanut typenhyötykäyttöä (20 %) verrattuna pelkkään kevätlevitykseen (31 %).

Viljelykierron ja lannoituksen vaikutus
2) Rathke ym. (2005) ovat tutkineet syysrapsia vilja- ja palkokasviviljelykierroissa ja vertailleet keinolannoitteiden ja lietelannan (nauta) lannoitusvaikutuksia sekä niiden vaikutuksia siemensadon määrään ja laatuun (öljy- ja raakavalkuaispitoisuuksiin). Tutkimus perustuu vuosina 1993–2000 toteutettuihin kenttäkokeisiin keskisessä Saksassa. Viljelykierrot kokeessa olivat 1) syysohra – syysrapsi – syysvehnä ja 2) herne – syysrapsi – syysvehnä. Kokeessa verrattiin lietelanta- ja keinolannoitusta erilaisilla käytettävissä olevan typen lannoitustasoilla: ei lannoitusta, 80, 160 ja 240 kg/ha käytettävissä olevaa typpeä. Käytettävissä oleva typpi määriteltiin siten, että se sisälsi sekä maaperän keväisen liukoisen typen (peltomaakerroksessa 0-60 cm), peltomaassa kasvukaudella vapautuvan typen, joka mitattiin, sekä lannoitteissa annetun käyttökelpoisen typen. Lietelannan typestä kasveille käyttökelpoiseksi arvioitiin 60 % ja keinolannoitteen typestä 100 %. Lietelanta levitettiin kasvukauden alussa keväällä ja korkeimmilla lannoitustasoilla (160 ja 240 kg/ha typpeä) lannoitus annettiin kahdessa osassa. Viljelykierron muista kasveista syysohra- ja vehnä lannoitettiin keinolannoitteilla (110 kg/ha typpeä), mutta hernettä ei lannoitettu. Kenttäkoe toteutettiin niin laajana, että kaikkien viljelykiertojen kaikki kasvit olivat pellolla joka vuosi.

Syysrapsin siemensato lietelantalannoituksella oli suurempi kaikilla lannoitustasoilla, kun esikasvina oli herne verrattuna syysohraan esikasvina (Taulukko 1). Satoindeksissä ei viljelykiertojen välillä lietelantalannoituksella ollut eroa, syysrapsin siemensadon osuus maanpäällisestä kasvimassasta oli 40–42 % kuiva-aineesta. Jo aiemmin on havaittu korkeiden öljy- ja raakavalkuaispitoisuuksien esiintyvän eriaikaisesti. Tässäkin tutkimuksessa suuremmat typpilannoitustasot tuottivat alhaisemmat öljy- ja korkeammat raakavalkuaispitoisuudet. Kun syysrapsin esikasvina oli syyssohra, siementen öljypitoisuus oli merkittävästi korkeampi ja raakavalkuaispitoisuus merkittävästi alhaisempi kuin, jos esikasvina oli herne.

Taulukko 1. Syysrapsin siemensato (t /ha) kuuden vuoden keskiarvona (Rathke ym. 2005).

Lannoitustaso                                                                         Viljelykierto
                                            1) syysohra – syysrapsi – syysvehnä 2) herne – syysrapsi – syysvehnä

käytettävissä olevaa typpeä, kg/ha              syysrapsin siemensato, t/ha
ei lannoitusta                                     2,8                                                   3,3
80                                                           3,3                                                   3,7
160                                                        3,8                                                    4,1
240                                                        4,0                                                   4,5

Tutkimusten perusteella syysöljykasvin perustamislannoitus lietelannalla ei ole kannattavaa sadontuoton eikä ympäristönkään kannalta. Myöskään syksylle ja keväälle jaetulla lietelantalannoituksella ei välttämättä saavuteta sadonlisää pelkkään kevätlevitykseen verrattuna. Palkokasvi esikasvina on sitä vastoin suositeltavaa, se tuottaa satohyötyä verrattuna viljaesikasviin. Palkokasvi esikasvina nostaa myös siementen valkuaispitoisuutta, mikä voi olla valkuaisrehun tuotannon kannalta merkittävää. Jos taas halutaan keskittyä öljyntuottoon, saattaa olla kannattavampaa viljellä syysöljykasvia viljaesikasvin jälkeen.

Kirjallisuus:
Sieling K, Schröder H & Hanus H. 1998. Mineral and slurry nitrogen effects on yield, N uptake, and apparent N-use efficiency of oilseed rape (Brassica napus). Journal of Agricultural Science, Cambridge 130: 165-172.
Rathke G-W, Christen O & Diepenbrock W. 2005. Effects of nitrogen source and rate on productivity and quality of winter oilseed rape (Brassica napus L.) grown in different crop rotations. Field Crops Research 94: 103–113.

Teksti: Miia Kuisma, MTT

Tulosta